Paradise

Well hello everyone !

Päätin nyt vihdoin istahtaa hetkeks kännykän ääreen ja kirjottaa postauksen mun parista viimisimmistä päivistä.

Keskiviikkona klo 6.45 mulla lähti lento helsinki-vantaan lentokentältä määränpäänä Zakinthos saari. Mul oli kolme lentoa, kaks vaihtoa. Helsingist Köpikseen, Köpiksest Ateenaan ja Ateenasta Zakinthokselle. Se päivä oli yks mun elämän hienoimpia päiviä.

Miks? Ensimmäiseks.. Koska mä olin varautunu siihen et tyylii pyörryn sinne koneesee ku pelkään niin paljon.
Mä oon pari viimistä vuotta pelännyt ihan jumalattomasti lentämistä.. Joten olin varautunu ottaa jopa diapamit messiin.
Lentokentällä mua jännitti ihan sikana. Mä tärisin ku haavan lehti ja perhoset mun vatsassa sekos ihan totaalisesti.
Mua jännitti ihan sikana mennä siihen koneeseen. Mut jostain syystä, kun kone lähti liikkeelle. Mua ei pelottanut yhtään? Ei siis yhtään! 

Nousun ajan mulla tuli ainoastaan onnen kyyneleet silmistä, koska en todellakaan voinut uskoa sitä todeks. Kai mun onnellisuus selätti mun pelon.
Mun kaikki lennot suju tosi hyvin, ekan lennon jälkeen oli oikeestaan jumalattoman kivaa mennä seuraavaan koneeseen.
Potkurikonetta jännitin eniten, pieni tärisevä kone joka lentää matalalla. Mut lopoujen lopuks, sekin tuntu niin siistiltä. Näin kaikki upeet saaret ja maisemat ikkunasta. 

Kone pomppi ja tärisi ja kyyti oli aika todella kuumottava. Mut jotenkin mä vaan luotin itteni taivaalle ja nautin siitä jännityksestä.

Se elää ja kokee ken uskaltaa !

Koska mielummin mä kuolen toteuttamal mun unelmia kun kuolen toteuttamatta niitä.

Ateenassa mulla oli kahdeksan tunnin välilasku. Aluks se tuntu hirveen tylsältä ajatukselta, kunnes sitten ylläri sentään, tutustuin muutamiin Kreikkalaisiin miehiin ja lähdin yhden miehen kanssa ajamaan ympäri kaupunkia. Hän tarjos mulle ilmaset ruuat ja juotavat tosi kauniissa perheravintolassa meren äärellä. Ateena oli älyttömän siisti ja kaunis paikka!

 Mietin tosi pitkään uskaltaisko lähteä sen matkaan, mutta rohkeana otin tilaisuuden vastaan.

 Ja en todellakaan kadu sitä päätöstä !

 Ne kahdeksan tunia oli jotain niin siistiä! Me tultiin todella hyvin juttuun , ymmärrettiin toisiamme hyvin ja vitsiä lens ! Just ton takia mä rakastan Kreikkalaisia. Tosi hyväsydäminen ihminen ja halus näyttää mulle paikkoja ja hän halus et mulle jää hyvä fiilis Ateenasta. BIG RESPECT !

Zakinthokselle saavuin 20.40. Siellä mua vastassa oli mun kahden vuoden takainen tuttava. Ja hänen ansiostaan mä olen täällä nyt. Meinaan hän otti mut vastaan , majoitti mut sen asuntoon ja hommas mulle töitä täältä. Aivan ihana ihminen!

Täällä on ollut vain hyvä ilma. Aurinko paistanut täydeltä taivaata ja parhaimmillaan mittari näyttänyt 25°c

Eilen tutustuttiin kaupunkiin ja Leandroksen ystäviin täällä saarella. Olin myös kattomas (ruskettumassa) poitsujen fudis treenejä kolmisen tuntia.
Ja siellä istuskellessa tuli sellanen 9-vuotias pikkupoika juttelemaan mulle Kreikaks. Noh, onneks olin treenannut kreikan kieltä ja osasin kertoa hänelle etten puhu Kreikkaa enkä ymmärrä häntä. Hän hetken siinä mietiskeli ja rupesi sitten vääntämään englantia. Ja olin niin otettu siitä että hän yritti niin kovasti. Ja lopulta saatiin pieni keskustelukin aikaseksi!

Tänään oltiin rannalla, meitsi heitti talviturkin ja uskaltautui mereen kun paikalliset pelas korttia farkuissa ja huppareissa. Niiden mielestä on vielä liian kylmä menmä sinne. :D

Siitä vielä sen verran että nyt kun en ole pakettimatkalla täällä, eikä täällä ole muita turisteja tähän aikaan. Niin olen huomannu paljon erinäisiä asioita. Suurinosa ihmisitä täällä ei tee työtä jota tekevät normaalisti kesäkaudella. Hotelleja remontoidaan ja kunnostetaan, ravintoloita maalataan ja siistitään. Täällä valmistellaan kaikkea valmiiksi "turistikaudelle". Ranta ei ollut todellakaan sellanen kun viimeksi. Mikään ravintola tai hotelli ei ole oikeastaan auki. Rannalla ei ollut aurinkotuoleja ja söpöjä pikku snack baareja. Vaa merestä tullutta roskaa, palmujen ja puskien oksia ja paljon hiekkaa ja simpukoita. Oli tosi haurasta, hiljasta ja tyhjää. Oli vaan meren kohina, tuuli ja muutama ihminen. Mikään täällä ei näytä samalta kun näyttää kesällä. Edes kaskas:it eivät ole tulleet tänne ! Outoa olla Kreikassa ilman kaskasien jatkuvaa siritystä :"D

Kaskas on sellanen puissa ja pensaissa istuskeleva ruma öittiäinen. Mut pitää kivaa ääntä, damallaista kun heinäsirkat, mut kovempaa ja jatkuvaa. Se luo aina oman suloisen tunnelmansa.

Suurin syy miksi oon aina ihannoinut Kreikkaa, on tää kulttuuri ja ihmiset täällä. Kaikki on niin mukavia, rentoja ja kohteliaita. Täällä kukaan ei räplää puhelinta kun kavereiden kanssa mennään viettämään aikaa. Mä oon aina ollut hirveen riippuvainen et mul on aina kuuri mukana. Mut nyt, teen samalla tavalla kun muutkin. Kun talosta poistutaan, puhelin jää sisälle ja ihmiset treffataan sovitussa paikassa. Arvostettavaa! Ja se tuntuu tosi kivalta oikeastaan ! En kaipaa somea en sitten yhtään. Suomesta puhumattakaan :"D

Täällä upeeta on kans se , et eläimet kulkeee täällä vapaana isoilla pelloilla. Ilman aitoja tms. Äijii nauratti kun mä olin ihan fiilareissa kun nöin kanoja, lampaita, hevosia, vuohia ja ties mitä, niin vapaana. Ei ne tirtty kaupungissa kuljeksi, mutta just tuolla vähän syrjemmässä. Must oli jopa vähän pelottavaa nähä poneja syövän tien reunassa vapaana. Mut toi on upeeta, täällä eläimetkin on vapaita. Täällä kaikki on onnellisia.

Tän parin päivän aikana jo, englannista on tullut mun ykkös kieli. Välillä havahdun siihen, et mä jopa ajattelen englanniks. Välillä tuntuu jopa haastavalta jutella kavereille ja vanhemmille suomea, kun käytän sitä englantia kokoajan, taukoamatta. Myös Kreikan kieli on alkanut tulemaan tutuksi, kun sitäkin kuulee ympärillä kokoajan, ja minä taas mielenkiinnosta kyselen että mitä jotkut sanat ja lauseet tarkoittaa.

Kyllä on välillä pää pyörällä kun on englantia..suomea..kreikkaa. 

Yks juttu mitä myös ihmettelen, on se kun puhutaan Kreikan taloustilanteesta.. Ainakin täällä, saa töitä naps. Helposti ja mist vaan. Ne tarvii työvoimaa. Jotennsiis mitävv?

Must tuntuu et oon jo tän parin päivän aikana muuttunut hirveesti ihmisenä. Haluun mennä, tehdä, auttaa ja oppia.
Kaikki stressi, paha olo ja ahdistus mun sisältä on täysin poissa. Mulla on jatkuvasti hyvä ja vakaa fiilis.

 Tosin välillä kyllä ärsyttää kun on porukalla ulkona ja kaikki puhuu kreikkaa enkä mä ymmärrä mist ne puhuu :"D onneks aina joku tajuaa sen ja selittää mulle sitten englanniksi.

Aamusin mä en malta jäädä sänkyyn. Ulkona on niin lämmin, linnut laulaa ja aurinko paistaa ikkunan rakosista sisälle. Täällä nää asunnot on meinaan ihan jääkylmiä. Niit yritetään pitää mahdollisimman kylminä, kun kesä lähestyy. 

Ja kyl mul on ikävä Suomea ainakin yhdessä jutussa... Täällä ei saa pitkiä lämpimiä suihkuja! Vettä tulee just ja just. Eikä lämmintä vettä ole kauheasti tuhlattavaks. Ehkä mä opin siinäkin sitten jotain ;)

Tän mega pitkän postauksen jälkeen taidan yllyttää ton kaverin lähtemään kaupunkiin käymään vaikka kahvilla. Kai sitä vois tänään vielä jotankin tehdä..

Viikonloppuma päästään ratsastaa rannalle ! 

Wohoo!

 Isken tänne lisää postausta sitten ensi viikon alussa. Hyvää kevättä sitten Suomeenkin! 

Mulla ei oo enään muuta lisättävää kun että.. MÄ OLEN NIIN ONNELLINEN. Ja mä niin kuulun tänne.

xxx JenniJuliee